Urheiluopistot

Urheiluopistot ovat vapaan sivistystyön oppilaitoksia ja valtakunnallisia liikunnan koulutuskeskuksia. Suomessa on yhteensä 11 urheiluopistoa, jotka ovat sijoittuneet mukavasti ympäri Suomea.

Historia
Urheiluopistojen historialliset juuret tulevat 1900-luvun alun tarpeesta tarjota kansalaisille organisoitua liikunnanohjausta tai urheiluvalmennusta sekä luoda tätä kautta yhtenäistä suomalaista liikunta- ja urheilukulttuuria. Urheiluopistojen juuret ulottuvat kuitenkin ajallisesti hyvin samaan ajankohtaan kuin ensimmäisten kansan- ja kansalaisopistojen perustamiset, joten näiden taustalta on löydettävissä sekä erottavia että yhteneviä aatetaustoja kansalaisten sivistystyössä.

Suomen vanhin, Varalan Urheiluopisto perustettiin Tampereelle naisvoimistelun ja naisten liikuntakasvatuksen edistämiseksi vuonna 1909. Muut urheiluopistot aloittivat toimintansa pian Varalan toiminnan käynnistymisen jälkeen ja niitä perustettiin Suomeen tasaisesti 1950-luvulle asti. Urheiluopistojen alueelliset erot ja toiminnan erilaiset tarkoitusperät ovat vaikuttaneet siihen, miten erilaista liikuntakulttuuria urheiluopistot perustettiin edistämään. Suomen Urheiluopisto perustettiin Vierumäelle lähinnä miesten urheiluvalmennuksen ja liikuntaharrastamisen edistämiseksi vuonna 1927. Viimeisin urheiluopisto aloitti toimintansa Rovaniemellä vuonna 1972 ja se sai nimekseen Lapin Urheiluopisto. Vaikka urheiluopistoja on perustettu toiminnan erilaisista lähtökohdista käsin, yhteneviä toimintaa ohjaavia päämääriä olivat ajan mukaisesti kansalaisten humanismiin perustuva sivistäminen yhtenäisen liikuntakulttuurin synnyttämiseksi.

Urheiluopistojen toiminta katsottiin valtionhallinnon näkökulmasta merkitykselliseksi ja vuonna 1950 urheiluopistot pääsivät valtionavustuksen piiriin. Kymmenen vuotta myöhemmin säädettiin ensimmäinen urheiluopistolaki, jonka alaisuutteen opistot siirtyivät vähitellen. Urheiluopistot olivat pitkään oman urheiluopistolain alaisina, kunnes ne siirrettiin muiden vapaan sivistystyön oppilaitosten (kansanopistot, kansalaisopisto, opistokeskukset ja kesäyliopisto) kanssa vapaan sivistystyön lain alle vuonna 1999. Näin ensimmäistä kertaa eri työmuodot saatettiin yhteisen lain piiriin.

Lakiuudistuksen jälkeen vapaan sivistystyön kehitystyö on ollut nopeaa ja sitä on vauhdittanut entisestään yhteiset kehittämisohjelmat, kuten VSOP (vapaan sivistystyön osaaminen ja pätevyys) ja KEHO (vapaan sivistystyön kehittämisohjelman 2009-2012) sekä näistä johdetut oppilaitosmuotojen omat kehittämisohjelmat kuten Urheiluopistoverkosto 2010-luvulla: Urheiluopistojen koulutuksen ja verkostoyhteistyön kehittämislinjauksia.

Urheiluopistot ovat yhdistyksen johdolla toteuttaneet määrätietoisesti KEHO:n linjauksia vuonna 2012 ja käynnistäneet sekä myös saattaneet päätökseen valtionosuusjärjestelmän uudistamisesta koskevan työn, uudistaneet oppilaitosten ylläpitämissopimukset, määritelleet urheiluopistoille omat erityisosaamiset ja ottaneet käyttöön tavoitesopimusmenettelyn ministeriön kanssa.

Internaattipedagogiikka
Urheiluopistojen koulutus on järjestetty internaattipedagogiikan avulla, joka on ainutlaatuinen ja erilainen tapa toteuttaa kasvatus- ja opetustyötä. Tämä mahdollistaa koulutuksessa aivan erilaisen yhteisöllisyyden ja monipuolisen vuorovaikutuksen edistämisen oppimisprosessissa. Internaattipedagogiikka korostaa oppimisprosessin kokonaisvaltaisuutta ja se käsittää kaiken urheiluopistojen koulutukseen liittyvän toiminnan.

Urheiluopistojen tehtävä
Urheiluopistojen tehtävä määritellään vapaan sivistystyön laissa:

1 § Vapaan sivistystyön tarkoitus ja tavoitteet
Vapaan sivistystyön tarkoituksena on järjestää elinikäisen oppimisen periaatteen pohjalta yhteiskunnan eheyttä, tasa-arvoa ja aktiivista kansalaisuutta tukevaa koulutusta. Vapaana sivistystyönä järjestettävän koulutuksen tavoitteena on edistää ihmisten monipuolista kehittymistä, hyvinvointia sekä kansanvaltaisuuden, moniarvoisuuden, kestävän kehityksen, monikulttuurisuuden ja kansainvälisyyden toteutumista. Vapaassa sivistystyössä korostuu omaehtoinen oppiminen, yhteisöllisyys ja osallisuus.

2 § Lain piiriin kuuluva toiminta
Liikunnan koulutuskeskukset ovat kokopäiväistä opetusta antavia valtakunnallisia sisäoppilaitoksia tai alueellisia oppilaitoksia, joiden tehtävänä on järjestää liikuntaharrastusta, hyvinvointia ja terveyttä edistävää koulutusta koko väestölle sekä liikunnan järjestö- ja seuratoimintaa palvelevaa koulutusta ja valmennustoimintaa.

Urheiluopistojen koulutus on muista vapaan sivistysyön oppilaitoksista poiketen erikoistunut liikuntaa, hyvinvointia ja terveyttä edistävään sekä valmennustoimintaan tähtäävään koulutukseen.